Eilen oli ensimmäinen äitienpäiväni, Isäntä oli hommannut kivat lahjat, Kiitos. Päivä meni perheen kesken, välillä anoppilassa käyden. Sieltä saan usein mukaani pahan olon...nyt syynä oli poikani ensimmäiset syntymäpäivät...heidän mielestään niitä ei toinna pitää ja kun minun perhe on niin iso ja siksi porukkaa tulee aivan liikaa. Siinä taas hammasta purren nielin kiukkuni ja hymyilin. Eiköhän minä ja isäntäni päätetä kuitenkin millaiset juhlat pidetään ja ketä kutsutaan, olivatpa he mitä mieltä tahansa. Omaa äitiä oli päivän aikana useasti ikävä, kaipaan häntä niin kovasti. Mutta hän antaa minulle voimaa tuolta pilvien päältä ja suojelee lastenlastaan siivillään.
Paino oli tippunut, jihaa...tänään taas urheilemaan ;)
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti