Uusi yritys...

Niin se vaan kesä hujahti, lomat meni ja kiloja tuli takaisin. Ärsyttää!!!! Nyt alkaa uusi startti, säikähdin tänään taas lukuja mitä vaaka näytti. Siinä se koreilee uusi luku...hyi hyi taas yli 90kg....92kg. Siinä näkyy liikkumattomuus, herkuttelut mökillä ja muutenkin. Enpä päässyt tavoitteeseen, säälittävää!

Muuten täällä elämä ihan mallillaan, miehen loma ohi ja se meni yhdessä kivasti touhuten, pieniä reissuja tehtiin ja rentouduttiin. Pieni Isäntä kasvaa kovasti ja aloittaa parin viikon päästä hoidon, hui ja äitiä pelottaa. Hääpäivä päätetty ja kirkko varattu...meille tulee Talvihäät :) Sinne asetan seuraaavan tavoitteeni...68kg ja aikaa on n.4kk, pitäisi onnistua, eikö niin!?

Tänään vuorossa pitkästä aikaa jumppa, katsotaan kuin jaksan sen viedä läpi...mutta tällä kiukun vallalla se varmasti onnistuu....

Jess, uusi kymmen...

Jippii, nyt painoni alkaa 8...hyvä minä. Ihan kymppiä en saanu lapseni syntymäpäiväksi pois, mutta silti olen tyytyväinen. Seuraava tavoite asetetaan syyskuun alkuun, silloin painoni oltava 75kg.

Toimenpide ohi...

Eilen oli soluhäiriön pois otto...ei mikään miellyttävä toimenpide, mutta onneksi nyt ohi. Vielä 2viikkoa odottelua ja sitten saa selville onko kaikki paha pois yms. Jatkossa tarkat seurannat useamman vuoden ajan.

Pieni mies täytää kohta 1WEE ja äidin pikku kullanmurusta tulee taapero :) Äiti ei kyllä hirveesti painoa saanut alas, mutta olen -10kg tyytyväinen. Se minun on saatava juhlapäivään mennessä pois. Eli tällä viikolla olis tiputtava viel vähän yli kilo. Ja painonpudotus saa jatkua, vielä on pitkä matka painoon mihin olisin tyytyväinen....-20kg vielä, mutta eiköhän se onnistu.

Tuloksia...

Koepalojen tulokset tuli ja toimenpiteeseen joudun vielä tämän kuun aikana - muutos oli keskivaikea soluhäiriö ja se poistetaan. Tämän jälkeen tarkat seurannat, onneksi ei ollut pahempaa. Käteni menneet ristiin useasti ja Kiittänyt olen kun kaikki on hyvin.

Tuloksia myös painon laskun suhteen tullut, hyvä minä. Nyt jopa numeroa pienemmät farkut menneet jalkaan, se lisää motivaatiota huimasti. Liikunta jäänyt liian vähälle viime viikon ajalla, mutta jospa sitä taas pääsis urheilemaan.

Kotona kaikki hyvin, tasaista ja tulevaisuuden suunnittelua ;) Tykkään kovasti!!

Äitienpäivä vietetty

Eilen oli ensimmäinen äitienpäiväni, Isäntä oli hommannut kivat lahjat, Kiitos. Päivä meni perheen kesken, välillä anoppilassa käyden. Sieltä saan usein mukaani pahan olon...nyt syynä oli poikani ensimmäiset syntymäpäivät...heidän mielestään niitä ei toinna pitää ja kun minun perhe on niin iso ja siksi porukkaa tulee aivan liikaa. Siinä taas hammasta purren nielin kiukkuni ja hymyilin. Eiköhän minä ja isäntäni päätetä kuitenkin millaiset juhlat pidetään ja ketä kutsutaan, olivatpa he mitä mieltä tahansa. Omaa äitiä oli päivän aikana useasti ikävä, kaipaan häntä niin kovasti. Mutta hän antaa minulle voimaa tuolta pilvien päältä ja suojelee lastenlastaan siivillään.

Paino oli tippunut, jihaa...tänään taas urheilemaan ;)

HyVä OlO

Eilen oli punnitus ryhmässä ja miinusta oli tullut, hyvä Minä! Samalla jumppasimme pallon kanssa, oli hiukan hikistä touhua. Tehokasta ja hauskaa touhua, nauru raikui salissa. Tänään on iltapäivällä tiedossa lenkki ystävän kanssa vaunuillen. Aurinkokin paistaa ihanasti ja mieli on hyvä. Kyllä tämä tästä, minä aion onnistua!

Pienen miehen syntymäpäivätkin lähestyy, äippä ei ole saanut vielä mitään aikaseksi juhlien järjestelyn suhteen. Leipomisessa olen itse tosi huono, joten ne täytyy ainakin tilata joltakin. Saadaan edes herkullinen kakku 1wee syntymäpäiville. Kyllä aika vierähtää liian nopeeta, kohta jo vuosi siitä kun sain rakkaan poikani ensimmäistä kertaa syliini, se tunne on jotain aivan mahtavaa, ÄIDIN RAKKAUS!! Voi kun sen tuntee saisi vielä joskus kokea, että kaiken sen tuskan ja ponnistelun jälkeen saa oman pienen aarteensa kainaloon. No aika näytää kuin meidän käy, jääkö pieni Isäntä meidän ainoaksi lapseksi vai suoko Luoja meille vielä toisen aarteen. Koepalojen tulokset pitäisi tulla ens viikon alussa, kyllä odottavan aika on pitkä....

Jälleen täällä...uudet kuviot...

Hiljaista on ollut, eikä painon laskuakaan ole tapahtunut.. Mutta viime viikoilla alkoi elämäni ensimmäinen laihdutusryhmä - tarkat syömis- ja liikkumisohjeet. Täällä siis taas yritän ruveta kirjoittelee kuulumisia. Joka viikko on punnitus ja tapaaminen ryhmän kesken sekä lopussa pläjäys kunnon liikuntaa!! Tuloksia on nyt tullut hiukan ja kurissa olen pysynyt. Syödä saa ohjeiden mukaan tosi hyvin, kunhan vaan syö oikeanlaista ruokaa. Hyvä näin, elämäntapa muutos siis edessä.

Viime viikolla oli koepalojen otto ja oli kyllä inhottava toimenpide :( Mutta siitäkin selvitty, nyt enää viikko odotettavaa, sitten pitäisi saada tieto siitä mitä kasvusto on.

Pieni Isäntä voi hyvin, kävellä taapertaa paikasta toiseen ja jättänyt taakseen tissittelyn. Isomman isännän kanssa kaikki myös hyvin. Itse tietty mietin paljon päässäni kokeiden tuloksia ja ollut ehke hiukan hiljaisempi.

Uuteen nousuun...

Jospa se tästä taas lähtisi paino laskuun. Jostakin tätä energiaa taas löytyy ja syömisen tarkkailu ja liikunnan lisääminen on taas mielessä enemmän kun kurjat ajatukset. Tuo kevät aurinkokin varmasti vaikuttaa asiaa, ilma on mitä mahtavin ja mieli hyvä. Katsotaan mitä viikko tuo tullessaan....

Hiljaisuutta ja mietintää...

Paino on siis jysähtänyt paikoilleen, enkä kyllä asian eteen ole hirmuisesti mitään tehnytkään...se täytyy myöntää. Tänään kävin vaunujen kanssa 1½h lenkillä, nyt sit jalat ihan muussina. Syömiset on menny miten sattuu.

Sain tuossa viime viikolla kurjia uutisia ja nyt pelottaa, mietityttää, jännittää ja vielä kerran pelottaa. Välillä on itkettänyt tämä epätietoisuus kauheasti ja olen sortunut ajattelemaan että enpä aio laihduttaa...jos elämäni kuitenkin tulee kohta päättymään...Nämä nyt ovat ihan hulluja ajatuksia mutta tiedätte varmasti miltä tuntuu kun löytyy jotain syöpään viittaavaa ja sitä täytyy tutkia. Vaikkakin tämä on varmasti helposti hoidettavissa eikä toivottavasti mitään vakavaa ole...niin silti välillä kauheat ajatukset valtaa pään. No mutta tälläinen on siis hiukan vaikuttanut tähän urakkaani...

Pikku Isäntä tuli kipeäksi pääsiäisen aikaan ja useampi valvottu yö takana. Nyt pienempi jo paremmassa kunnossa, mutta isompaan isäntään iski nyt tauti, kuume hiponut lähellä 40. Iso mies ja kurjassa kunnossa, säälittää, mutta mun aika menee tämän pikku miehen perässä...meillä meinaan otettiin jo ensiaskeleita :)

Ei onnistu EI!

Voi kurjuus, nyt tämä painon pudotus taas sit lopahti. Täytyy näköjään syödä TOOOSI VÄHÄN että tuloksia tulee. No nyt uusi viikko ja uudet kujeet, ei saa lannistua. Jos kaatuu niin täytyy vaan nousta ylös ja jatkaa.

Perheen yhteinen loma viikko tiedossa joten kuria tarvitaan, mutta ens viikolla täytyy olla miinusta eihän tästä muuten mitään tule...

LÄSKIPERSE....

Tänään tuon kauniin mieltä ylentävän sanan kuulin Isäntäni suusta, sanoi sen äkäpäissään, mutta sanoi kuitenkin. Minua itkettää ja sattuu...tiedän tuon olevan totta, mutta silti!!Tämä läskiperse on kuitenkin kantanut 9kk hänen lastaan, synnyttänyt ja antanut kaikkensa tämän 10kk pienen pojan elämään. Siinä siis kiitos...

No mutta eilen tämä läskiperse kävi Zumbassa ja ilmoittautui myös toisen päivän zumbaan, jospa 2xviikkossa zumbaa rupeis jo vaikuttaa johonkin. Tänään myös lenkkeilin melkein 2h vaunulenkin, ilma oli mitä mahtavin ja äippäkamun kanssa jutustelu piristi myös. Nyt tämä läskiperse ottaa pienet unet, pojukin nukkuu niin äitikin huilaa....

Ja Pah!

Siinä se sit koreili uusi luku vaa´assa, ei hyvä. Sen siitä saa ku syyä mässyyttää ku heikko peikko. Mutta nyt on uusi viikko aluillaan ja niskasta kiinni kunnolla!!

Viikko alkoi hampilääkärissä käynnillä....pientä hammaslääkäri pelkoa havaittavissa, mutta tämä nykyinen lääkäri on kyllä helläkätinen ja hoitaa hommansa kunnolla. Lähtiessä kiitin ja kerroin jatkossakin haluavan hänen hoidettavaksi. Päivän hyvä työkin tehty....

Lapsukainen päässyt viikonlopun aikana nauttimaan mummoista, ukista ja papoista. Sekä isompien poikien seurasta, voi sitä ilon päivää ku leikkitraktorin peräkärrin kyydissä pääsi istumaan ja ottamaan kyytiä ;) Isäntä entisellään, tasaista.

Repsahdus....

Eilen se sitten tapahtui...söin mäkkärin ison aterian. Nyt suututtaa ja harmittaa, Mutta onneksi tämä projekti ei kaadu tähän!! Viikonloppuna vaan kuria ja liikuntaa, niin jospa se maanantai-aamun mittaus tyydyttäisi.

Pieni mies voi hyvin ja isokin Isäntä ok. Eilen käyty keskustelu suhteen tilasta ja yritetään nyt kumpikin kiinnittää enemmän huomiota myös parisuhteeseen. Suunnitteilla Isännän loman ajaksi joku muutaman yön kylpyläreissu, kun vaan nyt osattais päättää minne mennään...

Potkua urakkaan

Laihdutus etenee, pieniä repsahduksia välillä. Tänään olin tyytyväinen itseeni, sain illalla tempaistua itseni salille. Mietin pitkään, että jotain syömistä tekee mieli, mutta sitten sain mielitekoni voitettua ja lähdettyä urheilee. Äsken tuli töllöstä 4D ohjelma laihdutusleikkauksista. Ohjelma antoi potkua tähän urakkaan, kyllä ihminen pystyy laihtumaan jos vaan halua on tarpeeksi...ja nyt sitä minulla ainakin on!!

Poju voi hyvin, pieni nuha vaan meinaa välillä vaivata ja hammas nro.3 kiusaa myös. Mutta kaikin puolin kuitenkin jaksaa olla pirteä vekkuli. Isännän kanssa ei erikoista, tasaista kun muistaa itse pitää vaan suunsa kiinni eikä muistuttaa pahasta olostaan. Onkohan muillakin pienen lasten perheissä parisuhteen hoito jäänyt sijalle 2 tai jopa 3? En tie, mut meillä ainakin näin on päässyt käymään....harmillista, mutta totta!

Vkl kohta ohi...

Ja vaikeaa on ollut syömisten suhteen ja liikkunut en ole yhtään. Ihan pelottaa huomen aamulla hypätä vaakaan, veikkaan että hiukan plussaa on tullu...höh! Mutta odotetaan huomiseen aamuun. Syömiset ei nyt ihan hurjalla lailla ole karannut esim. edistystä huomattavissa siinä kun käytiin Abc:llä syömässä, niin sain pidettyä itseni kurissa ja otin vaan pelkän salaatin. Tänään sitten sorruin pahemmin, Isäntä teki herkulliset "koti bonuspannut" ja minä ryökäle söin 2 makkaraa, auts! Tekis mieli lähteä nyt sit liikkumaan, mut ku ei jaksa...siispä tyydyttävä tähän ähky oloon.

Tämän päivän urakkana oli vaatekaappien siivous tai järjestykseen laitto....ja kyllä voipi ihmisellä löytyä paljon pieniä käyttämättömiä vaatteita. Kaivoin myös esille farkkuja joihin haluan vielä mahtua...matkaa on, mutta ennen kesää niihin mahutaan...Pakko mahtua ;)

Ärsytys...

Isännän kanssa menee taas vaan sukset ristiin. En voi ymmärtää miten hän on tuollainen. Mistä asioista/ongelmista ei puhuta, niin niitä ei hänen ajatusmaailman mukaan ole! Riitelyä ja asioiden selvittelyä on ollut paljon ja alan olla väsynyt tähän ainaiseen yrittämiseen. Itse olen yrittänyt muuttua ja vaihtaa toimintatapaani, mutta toinen jatkaa entistä tyyliään...niin eipä paljon nappaa koko touhu enää. Päivä kerrallaan, katsotaan mitä elämää tuo muuta eteensä kun...muuttuneen ulkonäön ;)

Positiivista on se, että en juossut jääkaapille tai etsinyt herkkuja kun Isäntä entiseen tyyliin laittoi riidan keskellä oven kiinni ja häipyi. Minä jäin omine pahoine oloineni yksin...ja tulin sit tänne, parempi vaihtoehto kuin syöminen. Tässä kun miettii näitä kiloja ja lihomistaan, niin tajuaa, että miten tunnesyöppö sitä on ollut. Mutta jospa jatkossa purkaisin pahaa oloani tänne tai lenkkipolulle, toivotaan ainakin näin :)

Viikonloppu alkamassa....

Tänään paino näytti 94,9kg, oho, yllättynyt itsekkin. Mutta nyt pelottaa viikonloppu, ne ovat minulle pahimpia pitää itseni kurissa, no mutta yritän selviytyä tästä viikonlopusta hyvin. Tiedossa on kummitytön synttärit ja nyt jo teen mielikuvitusharjoituksia siitä miten hillitsen itseni herkkupöydän edessä. Eilen tuli lenkkeiltyä vaunujen kanssa 1½h.

Zumbaaaa

Tänään aamulla vaaka oli taas kaverini, hyvä niin. Päivä meni touhutessa Pojun kanssa, ulkona ensimmäinen kosketus Pojulla lumeen ja se vasta oli kivaa. Suu auki pieni mies ihmetteli ja kosketteli lunta. Pulkassa istuminen on myös mukavaa, jopa niin kivaa, että itkun kanssa siitä pois joutuu ottamaan. Voi tuota pienen lapsen iloa pienistä asioista, voi kun sitä aikuisenakin pystyisi nauttimaan yhtä pienistä asioista.

Isännän kanssa riitaa, siitä kurja mieli, Mutta onneksi illalla pääsi Zumbaa, voi että se on tehokasta ja mukavaa. Hiukan kyl naurun pärähdyksiä välillä joutui ottamaan, ku itseäkin huvitti miten askeleet menee päin metsiä. Nyt mun miehet nukkuu ja äipän oma aika meneillään, mutta ilman herkkuja, hyvä mä ;) Pieni mies oli niin suloinen taas omine iltakuvioineen, äidin Rakas. Isännän kanssa riitaa ei sovittu, mutta ei myöskään jatkettu aiheesta...meillä kun ei Isäntä osaa/halua puhua niin enpä minäkään jaksa...samat asiat on puhuttu moneen kertaa eikä muutosta kuitenkaan tapahdu. Mutta muutosta tapahtuu painossa, jihuu!

Aurinkoa, kukkia ja hyvää mieltä

Hupsista, aamulla yllätyin suuresti kun paino oli tippunut -1,4kg, nestettähän se on ja voip olla että huomen aamulla painoa enemmän. Mutta kuitenkin tunne oli ihana kun huomasi pienemmät luvut. Tsemppiä se ainakin tähän päivään on antanut.

Aurinko paistanut kauniisti koko päivän ja se sai minut innostumaan Pojun kanssa 1h lenkkille. Pikkuinen ihmetteli koko lenkin ajan auringon paistetta ja nukahti vasta kotipihan kulmilla. Pyörähdettiin lenkin varrella myös kaupassa, ostamassa itselle piristykseksi myöhästyneet Naistenpäivä tulppaanit...kun Isäntähän ei sellaisia minulle hommaile ;) Veimme myös isille hänen herkkukarkkejaan Pollyjä piristämään loppu työpäivää. Mieli on kaikin puolin hyvä, läskit saa kyytiä ja kevät saa tulla :)

Illalla vielä lisää motivaatiota laihdutukseen Suurin Pudottaja finaalista...luottoa siihen että muutosta voi tapahtua!

Eka päivä takana

Jee, sain pidettyä näppini irti herkuista mitä viikonlopulta oli meille jäänyt. Sain myös aikaseksi käytyä salilla (45min). Tekipä hyvää! Voip olla huomenna paikat kipeät, mutta hyvä vaan tietää ainakin jotain tehneensä.

Isäntä ei paljoo kantaa ota tähän laihdutus touhuun...tietää vissiin että näitä hurahduksia tulee aina aika ajoin....mutta tämäpä päätös on nyt pysyvä. Ja aion saada tuloksia. Pieni mies ollut vauhdikas koko päivän, omaa tahtoa on valtavasti ja alahuuli menee niin mutruun kun jostakin joutuu kieltämään. Nyt kivana uutena villityksenä tullut "kiipeily" eli vaarallisia tilanteita riittää.

Kyllästynyt kokoonsa....

Tästä se alkaa, taistelu painon kanssa!!!
Historiaa...Olen lapsesta asti ollut hiukan pyöreä tyttönen. Välillä painoa olen saanutkin hyvin alas ja vuosien päästä kilot tulleet tuplana takaisin. Nyt mittari näyttää melkein 100kg ja se on 162cm "lyhyelle" naiselle aivan liikaa. Oma kuvakaan ei mielytä enää pätkän vertaa. Elämässäni on suloisista suloisin 9kk ikäinen pieni poika ja vauva-aika mennyt niin, että aina kun poju on nukkunut niin äitipä on herkutellut suklaalla, leivoksilla tai millä milloinkin, rauhallisesta omasta ajasta on täytynyt nauttia....en vaan ymmärrä miksi syömällä?? No tässä sitä nyt sit ollaan, maha roikkuu, naama on pöhöttynyt ja vaatetus on oltava kokoa 44-46! No mutta nyt olen päättänyt jälleen kerran tehdä asialle jotakin! Kun rakas poikani täyttää toukokuun lopulla 1wee, niin äiti ei saa enää näyttää tältä! Tässäpä siis alku tälle blogille...jospa täältä blogimaailmasta saisi kannustusta ja tsemppiä muutokseen.