Ei onnistu EI!

Voi kurjuus, nyt tämä painon pudotus taas sit lopahti. Täytyy näköjään syödä TOOOSI VÄHÄN että tuloksia tulee. No nyt uusi viikko ja uudet kujeet, ei saa lannistua. Jos kaatuu niin täytyy vaan nousta ylös ja jatkaa.

Perheen yhteinen loma viikko tiedossa joten kuria tarvitaan, mutta ens viikolla täytyy olla miinusta eihän tästä muuten mitään tule...

LÄSKIPERSE....

Tänään tuon kauniin mieltä ylentävän sanan kuulin Isäntäni suusta, sanoi sen äkäpäissään, mutta sanoi kuitenkin. Minua itkettää ja sattuu...tiedän tuon olevan totta, mutta silti!!Tämä läskiperse on kuitenkin kantanut 9kk hänen lastaan, synnyttänyt ja antanut kaikkensa tämän 10kk pienen pojan elämään. Siinä siis kiitos...

No mutta eilen tämä läskiperse kävi Zumbassa ja ilmoittautui myös toisen päivän zumbaan, jospa 2xviikkossa zumbaa rupeis jo vaikuttaa johonkin. Tänään myös lenkkeilin melkein 2h vaunulenkin, ilma oli mitä mahtavin ja äippäkamun kanssa jutustelu piristi myös. Nyt tämä läskiperse ottaa pienet unet, pojukin nukkuu niin äitikin huilaa....

Ja Pah!

Siinä se sit koreili uusi luku vaa´assa, ei hyvä. Sen siitä saa ku syyä mässyyttää ku heikko peikko. Mutta nyt on uusi viikko aluillaan ja niskasta kiinni kunnolla!!

Viikko alkoi hampilääkärissä käynnillä....pientä hammaslääkäri pelkoa havaittavissa, mutta tämä nykyinen lääkäri on kyllä helläkätinen ja hoitaa hommansa kunnolla. Lähtiessä kiitin ja kerroin jatkossakin haluavan hänen hoidettavaksi. Päivän hyvä työkin tehty....

Lapsukainen päässyt viikonlopun aikana nauttimaan mummoista, ukista ja papoista. Sekä isompien poikien seurasta, voi sitä ilon päivää ku leikkitraktorin peräkärrin kyydissä pääsi istumaan ja ottamaan kyytiä ;) Isäntä entisellään, tasaista.

Repsahdus....

Eilen se sitten tapahtui...söin mäkkärin ison aterian. Nyt suututtaa ja harmittaa, Mutta onneksi tämä projekti ei kaadu tähän!! Viikonloppuna vaan kuria ja liikuntaa, niin jospa se maanantai-aamun mittaus tyydyttäisi.

Pieni mies voi hyvin ja isokin Isäntä ok. Eilen käyty keskustelu suhteen tilasta ja yritetään nyt kumpikin kiinnittää enemmän huomiota myös parisuhteeseen. Suunnitteilla Isännän loman ajaksi joku muutaman yön kylpyläreissu, kun vaan nyt osattais päättää minne mennään...

Potkua urakkaan

Laihdutus etenee, pieniä repsahduksia välillä. Tänään olin tyytyväinen itseeni, sain illalla tempaistua itseni salille. Mietin pitkään, että jotain syömistä tekee mieli, mutta sitten sain mielitekoni voitettua ja lähdettyä urheilee. Äsken tuli töllöstä 4D ohjelma laihdutusleikkauksista. Ohjelma antoi potkua tähän urakkaan, kyllä ihminen pystyy laihtumaan jos vaan halua on tarpeeksi...ja nyt sitä minulla ainakin on!!

Poju voi hyvin, pieni nuha vaan meinaa välillä vaivata ja hammas nro.3 kiusaa myös. Mutta kaikin puolin kuitenkin jaksaa olla pirteä vekkuli. Isännän kanssa ei erikoista, tasaista kun muistaa itse pitää vaan suunsa kiinni eikä muistuttaa pahasta olostaan. Onkohan muillakin pienen lasten perheissä parisuhteen hoito jäänyt sijalle 2 tai jopa 3? En tie, mut meillä ainakin näin on päässyt käymään....harmillista, mutta totta!

Vkl kohta ohi...

Ja vaikeaa on ollut syömisten suhteen ja liikkunut en ole yhtään. Ihan pelottaa huomen aamulla hypätä vaakaan, veikkaan että hiukan plussaa on tullu...höh! Mutta odotetaan huomiseen aamuun. Syömiset ei nyt ihan hurjalla lailla ole karannut esim. edistystä huomattavissa siinä kun käytiin Abc:llä syömässä, niin sain pidettyä itseni kurissa ja otin vaan pelkän salaatin. Tänään sitten sorruin pahemmin, Isäntä teki herkulliset "koti bonuspannut" ja minä ryökäle söin 2 makkaraa, auts! Tekis mieli lähteä nyt sit liikkumaan, mut ku ei jaksa...siispä tyydyttävä tähän ähky oloon.

Tämän päivän urakkana oli vaatekaappien siivous tai järjestykseen laitto....ja kyllä voipi ihmisellä löytyä paljon pieniä käyttämättömiä vaatteita. Kaivoin myös esille farkkuja joihin haluan vielä mahtua...matkaa on, mutta ennen kesää niihin mahutaan...Pakko mahtua ;)

Ärsytys...

Isännän kanssa menee taas vaan sukset ristiin. En voi ymmärtää miten hän on tuollainen. Mistä asioista/ongelmista ei puhuta, niin niitä ei hänen ajatusmaailman mukaan ole! Riitelyä ja asioiden selvittelyä on ollut paljon ja alan olla väsynyt tähän ainaiseen yrittämiseen. Itse olen yrittänyt muuttua ja vaihtaa toimintatapaani, mutta toinen jatkaa entistä tyyliään...niin eipä paljon nappaa koko touhu enää. Päivä kerrallaan, katsotaan mitä elämää tuo muuta eteensä kun...muuttuneen ulkonäön ;)

Positiivista on se, että en juossut jääkaapille tai etsinyt herkkuja kun Isäntä entiseen tyyliin laittoi riidan keskellä oven kiinni ja häipyi. Minä jäin omine pahoine oloineni yksin...ja tulin sit tänne, parempi vaihtoehto kuin syöminen. Tässä kun miettii näitä kiloja ja lihomistaan, niin tajuaa, että miten tunnesyöppö sitä on ollut. Mutta jospa jatkossa purkaisin pahaa oloani tänne tai lenkkipolulle, toivotaan ainakin näin :)

Viikonloppu alkamassa....

Tänään paino näytti 94,9kg, oho, yllättynyt itsekkin. Mutta nyt pelottaa viikonloppu, ne ovat minulle pahimpia pitää itseni kurissa, no mutta yritän selviytyä tästä viikonlopusta hyvin. Tiedossa on kummitytön synttärit ja nyt jo teen mielikuvitusharjoituksia siitä miten hillitsen itseni herkkupöydän edessä. Eilen tuli lenkkeiltyä vaunujen kanssa 1½h.

Zumbaaaa

Tänään aamulla vaaka oli taas kaverini, hyvä niin. Päivä meni touhutessa Pojun kanssa, ulkona ensimmäinen kosketus Pojulla lumeen ja se vasta oli kivaa. Suu auki pieni mies ihmetteli ja kosketteli lunta. Pulkassa istuminen on myös mukavaa, jopa niin kivaa, että itkun kanssa siitä pois joutuu ottamaan. Voi tuota pienen lapsen iloa pienistä asioista, voi kun sitä aikuisenakin pystyisi nauttimaan yhtä pienistä asioista.

Isännän kanssa riitaa, siitä kurja mieli, Mutta onneksi illalla pääsi Zumbaa, voi että se on tehokasta ja mukavaa. Hiukan kyl naurun pärähdyksiä välillä joutui ottamaan, ku itseäkin huvitti miten askeleet menee päin metsiä. Nyt mun miehet nukkuu ja äipän oma aika meneillään, mutta ilman herkkuja, hyvä mä ;) Pieni mies oli niin suloinen taas omine iltakuvioineen, äidin Rakas. Isännän kanssa riitaa ei sovittu, mutta ei myöskään jatkettu aiheesta...meillä kun ei Isäntä osaa/halua puhua niin enpä minäkään jaksa...samat asiat on puhuttu moneen kertaa eikä muutosta kuitenkaan tapahdu. Mutta muutosta tapahtuu painossa, jihuu!

Aurinkoa, kukkia ja hyvää mieltä

Hupsista, aamulla yllätyin suuresti kun paino oli tippunut -1,4kg, nestettähän se on ja voip olla että huomen aamulla painoa enemmän. Mutta kuitenkin tunne oli ihana kun huomasi pienemmät luvut. Tsemppiä se ainakin tähän päivään on antanut.

Aurinko paistanut kauniisti koko päivän ja se sai minut innostumaan Pojun kanssa 1h lenkkille. Pikkuinen ihmetteli koko lenkin ajan auringon paistetta ja nukahti vasta kotipihan kulmilla. Pyörähdettiin lenkin varrella myös kaupassa, ostamassa itselle piristykseksi myöhästyneet Naistenpäivä tulppaanit...kun Isäntähän ei sellaisia minulle hommaile ;) Veimme myös isille hänen herkkukarkkejaan Pollyjä piristämään loppu työpäivää. Mieli on kaikin puolin hyvä, läskit saa kyytiä ja kevät saa tulla :)

Illalla vielä lisää motivaatiota laihdutukseen Suurin Pudottaja finaalista...luottoa siihen että muutosta voi tapahtua!

Eka päivä takana

Jee, sain pidettyä näppini irti herkuista mitä viikonlopulta oli meille jäänyt. Sain myös aikaseksi käytyä salilla (45min). Tekipä hyvää! Voip olla huomenna paikat kipeät, mutta hyvä vaan tietää ainakin jotain tehneensä.

Isäntä ei paljoo kantaa ota tähän laihdutus touhuun...tietää vissiin että näitä hurahduksia tulee aina aika ajoin....mutta tämäpä päätös on nyt pysyvä. Ja aion saada tuloksia. Pieni mies ollut vauhdikas koko päivän, omaa tahtoa on valtavasti ja alahuuli menee niin mutruun kun jostakin joutuu kieltämään. Nyt kivana uutena villityksenä tullut "kiipeily" eli vaarallisia tilanteita riittää.

Kyllästynyt kokoonsa....

Tästä se alkaa, taistelu painon kanssa!!!
Historiaa...Olen lapsesta asti ollut hiukan pyöreä tyttönen. Välillä painoa olen saanutkin hyvin alas ja vuosien päästä kilot tulleet tuplana takaisin. Nyt mittari näyttää melkein 100kg ja se on 162cm "lyhyelle" naiselle aivan liikaa. Oma kuvakaan ei mielytä enää pätkän vertaa. Elämässäni on suloisista suloisin 9kk ikäinen pieni poika ja vauva-aika mennyt niin, että aina kun poju on nukkunut niin äitipä on herkutellut suklaalla, leivoksilla tai millä milloinkin, rauhallisesta omasta ajasta on täytynyt nauttia....en vaan ymmärrä miksi syömällä?? No tässä sitä nyt sit ollaan, maha roikkuu, naama on pöhöttynyt ja vaatetus on oltava kokoa 44-46! No mutta nyt olen päättänyt jälleen kerran tehdä asialle jotakin! Kun rakas poikani täyttää toukokuun lopulla 1wee, niin äiti ei saa enää näyttää tältä! Tässäpä siis alku tälle blogille...jospa täältä blogimaailmasta saisi kannustusta ja tsemppiä muutokseen.