Tänään aamulla vaaka oli taas kaverini, hyvä niin. Päivä meni touhutessa Pojun kanssa, ulkona ensimmäinen kosketus Pojulla lumeen ja se vasta oli kivaa. Suu auki pieni mies ihmetteli ja kosketteli lunta. Pulkassa istuminen on myös mukavaa, jopa niin kivaa, että itkun kanssa siitä pois joutuu ottamaan. Voi tuota pienen lapsen iloa pienistä asioista, voi kun sitä aikuisenakin pystyisi nauttimaan yhtä pienistä asioista.
Isännän kanssa riitaa, siitä kurja mieli, Mutta onneksi illalla pääsi Zumbaa, voi että se on tehokasta ja mukavaa. Hiukan kyl naurun pärähdyksiä välillä joutui ottamaan, ku itseäkin huvitti miten askeleet menee päin metsiä. Nyt mun miehet nukkuu ja äipän oma aika meneillään, mutta ilman herkkuja, hyvä mä ;) Pieni mies oli niin suloinen taas omine iltakuvioineen, äidin Rakas. Isännän kanssa riitaa ei sovittu, mutta ei myöskään jatkettu aiheesta...meillä kun ei Isäntä osaa/halua puhua niin enpä minäkään jaksa...samat asiat on puhuttu moneen kertaa eikä muutosta kuitenkaan tapahdu. Mutta muutosta tapahtuu painossa, jihuu!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti